Huh, olipahan ihana viikko! Ymmärrän täysin, miksi ihmiset palaavat Rivieralle vuosi toisensa jälkeen, ja jopa näkevät aikalailla vaivaa pystyäkseen ylläpitämään loma-asuntoa tai -osaketta. Oma lomaviikkoni rakentui lähinnä syömisen, uimisen ja auringossa makoilun ympärille. Ehkä vuosien ja toivottavasti vakavaraistumisen myötä repertuaariin voisi lisätä tenniksen peluun, golfaamisen, viinin lipittämisen ja puutarhanhoidon.
En retostele enempää. Sen sijaan ajattelin kertoa, miten raskaus vaikutti lomailuun noin ylipäänsä - jos vaikka joku muukin miettii, millaista matkustaminen voi 23. raskausviikolla olla.
Ensimmäisenä ja dramaattisimpana muutoksena oli tietysti se, että haikein mielin jouduin jättämään viinin nauttimisen lounaalla, iltapäivällä, illansuussa ja illalla matkaseuralle. Sikäli loma oli pitkään aikaan ensimmäinen laatuaan, ja välillä tuntui, että jotain olennaista puuttuu. Onneksi matkaseura oli suhteellisen maltillisella linjalla - voin kuvitella, että lomaseuran humaltuminen olisi saanut minut mököttämään. Nyt yritin välillä jopa yllyttää seuruetta kovempaan hiprakkaan. Hyödynsin aamuista pirteyttä ja pöhnän puuttumista hakemalla torilta tuoreet hedelmät ja naapurileipomosta lämpöiset croissantit aamiaiselle.
Sitten piti tietysti katsoa mitä syö. Haikein mielin jätin väliin myös paikallisen vuohenjuuston, raa'asta kalasta tehdyt cevichet ja salaatit sekä melkein suurimpana suruna ilmakuivatut lihat. Ruokarajoitteet vaikuttivat jopa yllättävän paljon, ja moneen otteeseen ravintolan ruokalistalta löytyi ehkä yksi tai kaksi vaihtoehtoa. Nizza nyt ei varsinaista juustoaluetta ole, mutta ai että vuohenlypsämä ja roseeviini olisivat maistuneet.. Pienenä syrjähyppynä huomio ja pari ravintolavinkkiä: Pääsääntöisesti ruoka oli ihanaa, mutta pari kertaa hairahduttiin syömään turistiloukuissa. Vanhasta kaupungista voin suositella edullista mutta superhienoa Chez Palmyre -brasserieta tai vähän modernimpaa Papayou-ravintolaa, myöskin vanhasta kaupungista. Sen sijaan en kehota ketään ostamaan jäätelöä rantakadulta enkä syömään Monacon turistikadulla.
Raskaus vaikutti myös päivärytmiin. Sanalla sanottuna: nukutti. Seurue joutui välillä käyttämään rankkojakin painostuskeinoja saadakseen minut vielä illalliselle mukaan. Tietty majoittuminen hissittömään seitsemänteen kerrokseen oli omiaan vähentämään pitkän päivän jälkeistä intoa uuteen kaupunkiseikkailuun.
Uutena hommana reissussa piti huomioida jollei nyt jatkuva niin ainakin tiheästi toistuva pissahätä. Käytyäni suurimmassa osassa Nizzan julkisista vessoista olen valmis myöntämään, että ehkä Ranska sittenkin on sivistysmaa.
Vielä kaksi havaintoa ja sitten riittää: tukisukat lentokoneessa ja valtava määrä pisamia. Minulla ei onneksi ole mitään suuria antipatioita kumpaakaan kohtaan, joten kaiken kaikkiaan lomasaldo oli hyvä, jollei jopa erinomainen. Oli yllättävän helppoa mennä tänään töihin. Ainoa haikea huokaus taisi tulla toimiston suodatinkahvia hörppiessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!